Koiran kynsien tasainen rapse asfalttia vasten kuuluu hiljaisuuden keskellä. Kadut ovat hiljaiset ja autiot. Lenkkitossujen pehmeä ja kumea kopsahdus toistuu askelten tahdissa. Sitä säestää ulkoilupuvun rytmikäs suhina. Silloin tällöin kuuluu pieni niiskahdus. Kylmä syysilma saa nenän vuotamaan. Flexin lukko napsahtelee sattumanvaraisesti sen mukaan, mihin suuntaan koira pyrkii ja mihin taluttaja haluaa sitä ohjata.
Hetkittäin ajorataa halkoo ajovalot ja yksinäinen auto suhahtaa ohi. Sillä tuntuu olen kiire jonnekin, minne lie. Hihansuiden heijastin nauhat välähtävät auton valokiilojen osuessa niihin.
Kaikki äänet hiljenee, maailma pysähtyy hetkeksi, koira jähmettyy puskaan. Hätä yllätti. Hiljainen keskittyminen ja mielipuolinen syöksy puskasta takaisin kulkuväylälle. Matka jatkuu.
Katuvalojen kelmeä valo viitoittaa tietämme. Pitkä, himmeä varjo edessäni alkaa tummua ja kutistua. Se lähestyy minua, kunnes sujahtaa alleni ilmestyäkseen takanani uudelleen näkyviin taas yhtä pitkänä ja haaleana hiipien lähemmäs ja lähemmäs. Se livahtaa taas altani etupuolelleni jatkaen kulkuaan välillä suoraan, välillä viistosti minua kohti riippuen katuvalojen sijainnista suhteessa minuun.
Askelten ääni muuttuu tasaiseksi rapinaksi. Käännyimme hiekkatielle. Kuuluu rytmikästä raapimista, kuovintaa koiran uhitellessa näkymättömille. Seuraa syöksy, joka päättyy flexin lukon napsahdukseen.
Äänimaailma muuttuu, mutta rytmi pysyy samana. Emme kulje enää tien viertä. Hautausmaan vieressä penkillä istuu iso hahmo aivan hiljaa ja paikoillaan, vain koiran matala urina kertoo sen olevan elollinen olento.
Matka jatkuu edelleen. Äänet pehmenevät, mutta rytmi säilyy. Koivujen pudottamien keltaisten lehtien muodostama matto vaimentaa askelten ääneen lähes kuulumattomiin. Ainoa ääni tuntuu olevan vieno sydämen tympsytys.
Popsahdamme ulos puiden siimeksestä tien vierelle. Asfaltilla kuuluu taas tuttu tossujen tylppä kumahdus askel askeleen perään tasaisesti toistuen. Vielä yksi syvä huokaus - henkäys kylmää raikasta yöilmaa keuhkojen täydeltä. Portin salvan kolahdus ja avainten kilinä ja sovitus lukkoon. Vielä suurimmat hiekat tossuista ovimattoon ja kotiovi kolahtaa perässämme kiinni.
Oven taakse jäi hiljaisuus, äänettömästi tuikkivat tähdet ja kelmeät katuvalot valaisemaan seuraavien yöllisten kulkijoiden taivalta antaen heille kaiken sen, mitä he kykenevät aistimaan ja ottamaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti